Koirat, minä ja Jojo asustelemme täällä Läntisellä Uudellamaalla. Koirien kera hengaamme juuri valmistuneessa talossamme, "pikkasen" ois vielä laitettavaa kunhan vaan taas saisi tehtyä... Projekti "ei koskaan enää tällä kaavalla" häämöttää onneksi kuitenkin prosentuaalisesti loppusuoralla....

Lapsuuden kodissani on aina ollut 1-2 koiraa, ja olen kasvanut niiden seassa. On tullut raahauduttua mukana niin näyttelykehät kuin lenkkimetsät sekä treenit ja koiraleirit. Kuitenkin hevosharrastus ja kilpaileminen vei mennessään niin että oman koiran hankin vasta kolmisen vuotta sitten. Silloin Jatsi saapui elämääni.

Aloitus kentillä oli kuitenkin jotenkin kankeaa, eikä kukaan oikein osannut tällä seudulla antaa tietotaitoa airiksen kanssa, se kun ei ihan pelittänyt niin kuin "flätti" tai "lapukka" tokossa, varsinkin kun ruoka ei ollut sen juttu... Ja kun halu oli Pk-puolelle. Käytiin sitä Helsinkiä ja Espoota myöten, mutta jotenkin homma takkusi. Ja äiti ja tytär treenit???

No elämä opettaa ja eteenpäin mennään. Airisleiri 2006 toi mukanaan nipullisen oppia ja muutaman uuden hyvän ystävän, eritoten Jennin joka on niin myötä kuin vastamäessä joutunut meitä potkimaan ja ravistamaan. Tämänkin uunon kaaliin on siis oppi edes jossain määrin mennyt perille ja jotain ollaan sentään saatu aikaan. Ja himo treenaamiseen vaan kasvanut piiskasta huolimatta ;)

Olen jo pidempään muhitellut päässäni ajatusta josko minulla joskus olisi Rottweiler mukana lenkkipoluilla ja treenikentillä. Olin kierrellyt kehän laidoilla näyttelyissä, surffannut netissä, ollut kärpäsenä katossa treeni- ja kilpakenttien reunoilla, maistellut asioita mielessäni ja jakanut niitä ystäväni kanssa jolla muutama Rotikka jo kotona. Olin miettinyt että kun Jatsi olisi 5, niin sitten olisi aika Rottikselle... Mutta... Nälkä kasvaa syödessä ja heinäkuussa tuli se päätös että "projekti" taitaakin aikaistua parilla vuodella... Toisaalta miksi ei, koska elelemme keskenämme ja treeni intoa on.

Kävin muutamien kasvattajien luona tutustumassa itse kasvattajaan, heidän koiriin sekä ajatuksiin. Lisäksi kiertelin käyttöominaisuustesteissä, näyttelyissä, kisoissa, surffasin tuntitolkulla netissä, suvut edes ja takasin, unohtamatta lukuisia puhetuokioita asiasta. Ei kysyvä tieltä eksy, eritoten kiitos taasen Jennille (juttuja Rottweilereista - sitä ja tätä....) sekä Jennin "taustajoukoille". Itselleni oli aika selkeetä se mitä hain, toista oli taasen se mistä sitä kannattaisi hakea...  

Nyt on syksyn kiemurat ja odotukset takana. Jatsin ja mun jaloissa viilettää ensimmäinen Rottweilerini.  Kevättä odototetaan ja treenejä sen myötä innolla kun napero kasvaa. On uskomaton tilanne verrattuna ensimmäiseen kun on alusta asti apujoukkoja, joiden kanssa lähteä treenaamaan. Ja edes ripaus enemmän tietoa itselläänkin, taidoista en voi puhua, mutta yritystä ja halua ainakin!

Treenikentillä nähdään!